Meidän on aika lopettaa uskontoihin vetoaminen, kun puolustelemme vihaa ja omaa tietämättömyyttämme. Jokaisen pyhän kirjan ytimessä on rakkaus. Miten voimme siis puolustella esimerkiksi vähemmistöjen sortoa sillä?
Luomiskertomus on meille kaikille tuttu, vaikkemme kristinuskoa harjoittaisikaan. Tiedämme tarinan siitä, kuinka Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä. Tiedämme, miten hän muovasi miehen ja loi tämän kylkiluusta naisen. Ymmärrän, että ihmiset tarvitsevat jotain johon uskoa ja joka tuo apua vaikeina aikoina. Se on aivan loogista, toisin kuin luomiskertomus itsessään. Meidän ei tule uskoa siihen sokeasti ja pyrkiä selittämään asioita sellaisen tarinan kautta, joka sepitettiin aivan toisenlaisessa ajassa ja maailmassa. Jos mietitään luomiskertomusta ja pyhää kirjaa ylipäätään, jättävät ne jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Jos ihminen on Jumalan kuva, miksi maailmassa on niin paljon pahuutta? Miksi ihmiset, jotka ovat omistaneet elämänsä muiden auttamiseen, joutuvat kärsimään esimerkiksi riuduttavan sairauden kourissa? Myönnetään, en ole perehtynyt raamattuun niin tarkasti. Ehkä sieltä löytyisi vastaus. Nyt, kuitenkin kysyn sitä teiltä rakas lukija.
Palataanpa tuohon ”Jumalan kuva” – ajatukseen. Sen mukaan kaikki ihmiset, olivat he millaisia tahansa, ovat täydellisiä juuri sellaisena kuin ovat. Miksi siis väheksymme naisoletettua, joka on vapaaehtoisesti lapseton, tai vastaavasti henkilöä, joka haluaa ”uhrata” urakehityksensä ja keskittyä vain perheen perustamiseen ja temmeltävistä mukuloista huolehtimiseen? Jokainen meistä on kaunis, hyvä sellaisenaan. Jokaisella meistä on oikeus olla juuri sellainen kuin olemme. Vaikka luomiskertomuksen Jumala on julma ja rankaiseva, miksemme ottaisi mallia uuden testamentin Jumalasta? Hänestä, joka on rakastava, lempeä, anteeksiantava.
Miksi näemme vähemmistön edustajat uhkana ja jonain epänormaalina? Miksemme osaa kohdata heitä, kuten toivoisimme itsemme kohdattavan? Miksi kammoksumme ajatusta ihmisestä, jonka kokemus omasta sukupuolesta tai seksuaalisuudesta on erilainen, kuin mitä meille on kerrottu olevan ns. normaalia, mutta toisaalta hyväksymme ajatuksen siitä, että nainen on syntynyt miehen kylkiluusta? Ajatushan on täysin nurinkurinen. Kyllä, tiedän suurimman osan ihmisistä jättävän luomiskertomuksen omaan arvoonsa, mutta silti vähemmistöjen olemassaolon ja elämäntyylin kauhistelua perustellaan pyhillä teksteillä. Miten ihmeessä? Miksi? Millä logiikalla?
Minua häiritsee luomiskertomuksessa ja pyhissä teksteissä myös sen miespainotteisuus. Jumala kuvataan miehenä. Ihmismies luodaan ensin. Nainen luodaan tämän kumppaniksi, tämän kylkiluusta, tämän palvelijaksi. Nainen on se, joka ajautuu syntiin syödessään omenaa kielletystä puusta. Nainen on paheellinen. Nämä ajatukset elävät yhteiskunnassamme yhä voimakkaina. (Valkoisella) cis-heteromiehellä on valta-asema. Hänet nähdään voimakkaana, voittajana. Hän joutuu vain harvoin pelkäämään esimerkiksi kadulla kulkiessaan. Naiset ja muut kokevat vähättelyä ja joutuvat pelkäämään. Se on väärin. Sen on muututtava.
Luovutaan vanhentuneesta, toisia sortavasta ajattelusta. Opitaan katsomaan omia ajattelumallejamme kriittisesti. Mistä ne juontavat juurensa? Mistä epävarmuutemme kumpuaa? Tekeekö henkilö oikeasti väärin eläessään elämäänsä tavalla, joka tekee hänet onnelliseksi, vai johtuuko epämiellyttävä tunteemme vain vanhentuneista ajattelumalleista, joita päähämme on iskostettu nuoresta lähtien?
Opitaan rakastamaan toisiamme ja itseämme sellaisina kuin olemme. Jokainen on upea itsenään silloin, kun pääsee toteuttamaan itseään ja on onnellinen. Jokaiselle tulee tarjota mahdollisuus tähän aiempaa paremmin. Jokaisella on oikeus olla.
Pinja Eskolan kahdessa tunnissa kirjoittama teksti luomiskertomuksesta Queer AI: Puutarha -työpajassa kesällä 2021.